Текст: Eleanoora Rosenholm. Epäilen Sinua.

Tuoksut jotenkin oudolle
missa lienet ollutkaan
olen katsonut kelloa ja odotanut
etka vastannut pitkaan soiviin puheluihin
jotka sinulle soitin
Olenko muuttunut sinulle epamiellyttavaksi?
Yhdentekevaksi
katsoin ikkunasta kuinka puhuit taksi kuskille
asiattoman pitkaan
mina epailen sinua
jokaista sanaasi
katsot minua nykyaan oudosti
kuin katsoisit minun lavitseni
katsot minua nykyaan oudosti
kuin katsoisit lavitseni

Epailen sinua, Epailen sinua
jokaista hymya kasvoillasi
Jokaista katsetta jokaista sanaasi
hetkea hiljaista vierellasi
Epailen sinua, Epailen sinua
salailevia askeleitasi
takkisi tuoksua
eilen et sanonut hyvaa yota
olit etainen, sulkeutunut tyohosi


katso minua silmiin kun sanot sen
niin tiedan rakastatko minua
vai vihaatko
mina epailen sinua, epailen sinua
kunpa karsisit minun vuokseni
kuin mina karsin sinun
kunpa karsisit minun vuokseni niin
kuin mina karsin sinun

[helvetillisa ovat sateet sun yllasi
paivina jolloin epatoivo sut valtaa
pohjaton ahdonko, synkkyys ja epailys
maailmasi romahtaa kuin romu kuorma
postissa poikkesin tyopaivan jalkeen
tanaan on veljeni syntymapaiva
yhteisen lahjamme helsinkiin lahetin
itsehan kaskit mun niin tekemaan]

Epailen sinua, epailen sinua, epailen sinua
tyy-dy tyy-dy tyy-dy