Текст: Ensiferum. Finnish Medley.

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Kaki kukkuu siella ja kevat on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Ma tunnen vaaras' ja vuoristovyos'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat yos'
ja synkkain metsies' aarniopuut
ja siintavat salmes' ja vuonojen suut.

Siell' usein matkani maaratoin
lapi metsien kulki ja nareikkoin,
Mina seisoin vaaroilla paljain pain,
missa Karjalan kauniin eessain nain.

Terve, metsa, terve, vuori,
terve, metsan ruhtinas!
Tas on poikas uljas, nuori;
esiin kay han, voimaa tays,
kuin tuima tunturin tuuli.

Metsan poika tahdon olla,
sankar jylhan kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyon
ja mailma Unholaan jaakoon.

Ihana on taalla rauha,
urhea on taistelo:
myrsky kay ja metsa pauhaa,
tulta iskee pitkainen
ja kuusi ryskyen kaatuu.