Текст: Eppu Normaali. Valkoinen Kupla.

Kellon viisarit siirtyvat
hiljaa seinalla tuon
ravintolan jossa juon
jossa hiljaa kuohuvaa
kaljaani litkin
paalle muutaman napakan
kuivin silmin itkin
Koska vielakin rakastan sua
etka vielakaan rakasta mua
enka osaa luovuttaa
tahdon itseni juovuttaa
Ja
ma istun ja juon
ja istun ja juon kunnes halkean
ja ma istun ja juon
ja vaahdossa naen kuplan valkean
ja ma istun ja juon
kunnes itseni tuopissa naan
kun taytyn ja kuohun

ja lopulta tyhjaksi jaan
ja tiedan sen
ja tiedan sen
enta sitten
Viisarit loikkaavat
pyytavat poistumaan
on aika viimeisten tuplien
On kaikki tehty toistumaan
portsarit lahjoen
paanuppini kuplien
poistun kaduille kahjojen
Yolla kannissa sinulle soitan
jotakin sopertaa koitan
miksi, miksi jatkan nain
loydan itseni siita mihin ma jain