Слова:
Indica Kadonnut Puutarha

: Ootko nahnyt, nahnyt kuinka puista lehdet vanhenee? Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee Aikansa vapaana syntyy ja kuolee Syntyy ja kuolee

: Annatko anteeksi, eilen oli pakko menna taas Luulin on sen aidan takana todellinen maa Oisin sen kanssasi jakanut kylla myohemmin Mutta aita on aina

et voi jo luovuttaa Anteeksi saat sanoisit vaan ei huolta huuda vaan, huuda vaan Mutta ala toivoasi heita Pida viimeinenkin jyva siita voimme kasvattaa puutarhan

: Tuijotat mua silmiin vaan et sisaan naa Paase et edemmas kylmaa verajaa Et loyda saliin, jossa juhlat pidettiin Nauroivat salaa kun sina vannoit ikina

: Joskus toivon oisin hiljaa nahda voisit mut kuin naet pellon taipuneena alle sateen kasvaa pyhaa viljaa Joskus toivon etta myrskyt kaatuisi mun paalle

Jos saisin menneen uudestaan luotas lahtisi en koskaan Ei, en etsisi kauempaa Vaan piti kiertaa maailmaa nahda kaikki mita saada voin alla tahtien harhailin

Joskus toivon oisin hiljaa nahda voisit mut kuin naet pellon taipuneena alle sateen kasvaa pyhaa viljaa Joskus toivon etta myrskyt kaatuisi mun paalle

Ootko nahnyt, nahnyt kuinka puista lehdet vanhenee? Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee Aikansa vapaana syntyy ja kuolee Syntyy ja kuolee

Toiset niin ylpeina polkuaan kay Sa kompastut lankoihin joita ei nay Taas vanhat ympyrat, paase et pois Oot haaveillut millaista muualla ois Kuiskivat