Kuun katseen helmyt ylle kay ja lyo itsensa levolle Syvassa sylissa veden morsiamen uinuu menneen sielu Yksin nousee halla seisovista joista ja soittaa
Siniusva kohoaa alta kiven ja kannon Kivet puhuttelevat henkea kannot avartavat nakyja Yksi kivesta, kylmasta maasta, kavyn kuorista, sienen kukista
